sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia


"Valtaosan lapsuudestani ja nuoruudestani toivoin, että minun isäni kuolisi. Rukoilin. Kun katsoin, miten hän ojensi tyhjän lautasensa äitini nenän alle sanomatta sanaakaan – minun äitini kuului tajuta että hän halusi lisää ruokaa – miten hän heitti haisevat sukkansa äitini syliin, miten vastenmielisiä kommentteja hän päästi suustaan ja miten tuomitsevasti ja jyrkästi hän suhtautui kaikkeen ympärillään, tiesin, ettei hänestä olisi koskaan kenellekään mitään iloa.
   Älkää ikinä tuoko suomalaisia kotiini.
   Älkää koskaan kertoko kenellekään, ettei teillä ole rahaa.
   Älkää ikinä kutsuko minua valehtelijaksi."

Millaista on elää muukalaisena vieraassa maassa? Millaista on elää perheessä, jota itsevaltainen isä hallitsee pelolla? Entä mitä tehdään, kun kotiin muuttaa hurmaava mutta rääväsuinen kissa?

Kissani Jugoslavia liikkuu kahdella tasolla, niin ajassa kuin tyylissäkin. Yhtäällä seurataan nuoren Bekimin elämää nykyhetken Suomessa. Bekim on maahanmuuttajaperheen poika, joka on lapsuudestaan asti elänyt häpeän ja toiseuden tunteiden kanssa. Hän on oppinut häpeämään vanhempiaan, näiden huonoa suomen kieltä ja erilaisuutta. Hän sopeutuu kulttuuriin, jota hänen isänsä vihaa ja suunnittelee itselleen aivan erilaista elämää kuin mistä isä on unelmoinut. Samanaikaisesti Bekim on kuitenkin Suomessa erilainen, muualta tullut, pakolainen.

1980-luvulla Jugoslaviassa Bemikin äiti Emine on menossa naimisiin. Miehen, Bajramin, hän on tavannut vain muutaman kerran mutta uskoo silti rakentavansa tämän kanssa kestävän, ikuisen majapaikan ja onnellisen elämän. Onni ei kuitenkaan kestä edes hääpäivän iltaan asti. Perhe kuitenkin elää elämäänsä, kunnes sisällissotaa ennakoivat levottomuudet alkavat repiä maata. Bajram päättää viedä perheensä Suomeen, maahan jossa on hyvät koulut ja hyvin palkattua työtä.

Eminen tarina etenee pääosin realistisena kerrontana, kun taas Bekimin osuuksia värittävät symboliikka ja unenomaiset sävyt. Statovci onnistuu luomaan kaksi erilaista, vahvaa ja uskottavaa kertojaääntä, jotka täydentävät hienosti toisiaan. Äiti ja poika taistelevat molemmat pelkoa ja häpeää ja Bajramin tyranniaa vastaan. Äiti kuvaa tätä taistelua kipeästi ja suorasanaisesti – poika kätkee tunteensa painajaisiin, vertauskuviin ja tarinoihin.

Pajtim Statovcin esikoisromaani on ihastuttavan omaääninen, hallittu kokonaisuus, jossa on kerronnan vimmaa ja paloa. Kirja liikkuu vaivatta vakavasta kepeään ja takaisin, absurdista huumorista synkkään realismiin. Henkilöhahmot ovat ristiriitaisia: ärsyttäviä ja vihattavia, samaistuttavia ja ihailtavia. Statovci kirjoittaa perheistä, rakkaudesta, maahanmuuttajuudesta, seksuaalisuudesta, sodasta, kuttuurieroista ja identiteetistä ja rakentaa tästä teemojen runsaudesta ihmiselämän kokoisen tarinan. Kissani Jugoslavia ei ole helppo tai mustavalkoinen kuva maailmasta, mutta ei ole maailmammekaan helppo tai mustavalkoinen.

Hieno kirja.   

Kissani Jugoslavian ovat lukeneet myös esimerkiksi OmppuAmmaMari AErja ja Lukuneuvoja.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Otava, 2014

10 kommenttia:

  1. Oivallinen kirjoitus.

    Mukavaa, että sinäkin pidit tästä. Itse mietin, että viime vuonna lukemistani kirjoista, tämä on niitä harvoja, joista voisi tulla ajan myötä klassikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu. Aika näyttää, miten Kissani Jugoslavia kestää aikaa, mutta on tässä ehdottomasti aineksia klassikoksi. Laatua, persoonallista otetta ja sanottavaa.

      Poista
  2. Vielä on tämä jäänyt lukematta, mutta taidanpa liittyä samoin tein kirjaston varausjonoon. Kirjoitit sen verran hienosti ja kiinnostavasti, lisäksi maahanmuuton teemoja tuli pohdittua vloppuna myös yhdessä esityksessä ja siitä olisi kiva jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kyllä tämä kannattaa ehdottomasti lukea. Hyvä kirja, loistava esikoinen ja myös aiheeltaan tärkeä. Tykkäsin kovasti.

      Poista
  3. Herkkä ja samalla voimakkaasti kantaaottava kirja, joka ei syytellyt ketään, mutta antoi ajattelemisen aihetta. Pidin tosi paljon kirjasta, viime vuoden suosikkejani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minäkin pidin tästä paljon. Kirja ei myöskään ollut ihan tyypillinen suomalainen esikoinen vaan tuntui virkistävän omanlaiseltaan.

      Poista
  4. Tämä kirja on tulossa minulle pian lukuun, joten palailen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä lukuhetkiä (toivottavasti!), Kaisa Reetta. :)

      Poista
  5. Luin Kissani Jugoslavian noin kuukausi sitten ja se teki niin suuren vaikutuksen, että huomaan vieläkin joka päivä ajattelevani tarinaa. Upea teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lilli, tuo on kyllä aina niin hienoa, kun huomaa kirjan säilyvän mielessä ja askarruttavan pitkään lukemisen jälkeen. :)

      Poista