sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Sapphire: Precious - Harlemilaistytön tarina


Tuli näköjään pidettyä täysin suunnittelematta kuukauden blogitauko. Olin kesälomalla, eikä tietokoneella istuminen houkutellut lomalla juurikaan, eikä sitä myöten myöskään bloggaaminen. Nyt on kuitenkin palattu taas arkeen, ja blogikin alkoi taas kiinnostaa.

Lomalla tuli tietysti luettua kirjoja. Luin mm. ison pinon Agatha Christieitä putkeen, mikä oli äärimmäisen rentouttavaa. Ja muutakin luin, esimerkiksi tämän vaikuttavan Preciousin.

"Otan kaapista faijan partaveitsen. Viiltelen käsiä ja ranteita, emmä yritä kuolla, mä yritän taas päästä käyntiin. Mä oon telkkari jossa ei näy kuvaa. Mä oon rikki, ilman mieltä. Ei mennyttä eikä nykyaikaa. On vaan ne leffat joissa mä olen joku muu. Joku joka ei oo lihava, tummaihoinen ja lyhyttukkainen, joku jota ei oo hässitty. Vaalenpunainen neitsyttyttö. Sellanen kuin Janet Jackson, seksikäs tyttö, jota kukaan ei pääse naimaan. Tyttö jota arvostetaan."

Precious on 16-vuotias ja odottaa toista kertaa lasta omalle isälleen. Hän ei edes muista aikaa, jolloin isä ei olisi hyväksikäyttänyt tai äiti pahoinpidellyt. Precious on köyhä, ylipainoinen ja lukutaidoton. Koulussa hän istuu hiljaa takapulpetissa, opettajan ääni on valkoista rätinää, ja kaikki kirjojen sanat näyttävät samanlaisilta. Sitten yksi opettajista ehdottaa, että Precious siirtyisi oppilaaksi vaihtoehtoiseen koulutusohjelmaan, lukutaitoluokalle. Uudessa koulussa Precious tutustuu muihin lukutaidottomiin nuoriin naisiin. Ja opettaja Rainiin, joka yrittää opettaa tyttöä paitsi lukemaan, myös arvostamaan itseään.

Kirjan maailma ja Preciousin kokemukset ovat niin raadollisia ja kauheita, että toisella tavalla kerrottuna kirja olisi helposti voinut luiskahtaa kurjuudella mässäilevän sosiaalipornon puolelle. Sapphire onnistuu kuitenkin välttämään tämän sudenkuopan, eikä kirjasta tule laisinkaan likainen tai tirkistelevä olo, vaikka se paikoitellen tekeekin aivan fyysisesti pahaa. Voimakas ja vimmainen tämä tarina on, mutta ei sääliä kerjäävä.

Preciousin kertojaääni kannattelee tarinaa ja tekee siitä uskottavan. Teinitytön puhekielinen tajunnanvirta piirtää kuvaa tytöstä, joka on vihainen, rikki ja täynnä patoutunutta kipua. Precious on aggressiivinen, ennakkoluuloinen ja paha suustaan. Pinnan alta voi kuitenkin nähdä nuoren, hyväsydämisen ja maailmasta kiinnostuneen tytön. Precious on uhri, mutta hän on myös selviytyjä. Ja se mikä hänet nostaa pinnalle, on luku- ja kirjoitustaito. Oman äänen löytäminen. Väkivalta ja hyväksikäyttö ovat vieneet Preciousiltä yhteyden niin ruumiiseen kuin mieleenkin: puhuminen ja kirjoittaminen palauttavat pikku hiljaa kyvyn tuntea ja ajatella.

Olin yllättnyt siitä, kuinka paljon valoa tässä synkässä pienessä kirjassa oli. Sapphire on kirjoittanut kirjaan paljon ystävyyttä, sisaruutta ja toivoa kaiken ruman ja ahdistavan rinnalle. Lisäksi Preciousin kainostelematon ja terävä kieli on täynnä huumoria ja älyä. Kristiina Drews on suomentanut loistavasti kirjan erilaiset tekstityypit puhekielestä Preciosin ensimmäisiin haparoiviin kirjoitusyrityksiin.

Kirjan ovat lukeneet myös Suketus, Katri ja narseska.

Sapphire: Precious. Harlemilaistytön tarina (Push, 1996)
Suom. Kristiina Drews
Like, 2010 

4 kommenttia:

  1. Luin tämän juuri ennen blogin aloitusta, ja olin lukemastani syvästi vaikuttunut. Hieno ja - kuten sanotkin - aivan ihmeellisen valoisa kirja.

    Minullakin on täysin ennalta suunnittelematta vierähtänyt nelisen viikkoa siitä, kun viimeksi bloggasin. Minun kohdallani kyse taas on ollut arjen alkamisesta, kun samaan aikaan täydellä teholla alkoivat työt ja (rinnakkain uudet ja vanhat) opinnot, eikä 24 tuntia vuorokaudessa tunnu riittävän mihinkään. Yritän kuitenkin lähipäivinä saada tehtyä paluun blogiin, alkaa olla jo niin pahat vieroitusoireet... :D

    Tsemppiä syksyyn, ihana Liisa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, olin saanut Preciousista hyvin raskaan ja ahdistavan kuvan - ja olihan kirja sitäkin, mutta päällimmäiseksi minulle jäi silti se kaikki selvityminen ja positiivisuus. :)

      Työ ja opinnot rinnakkain: siitä on minullakin kokemusta, eikä siinä blogille tosiaan liikaa aikaa jää. Hyvä, jos ehtii lukea!

      Ihanaa syksyä kaiken kiireen keskellä! <3

      Poista
  2. Olen miettinyt tämän lukemista, mutta hieman arastellut sen tummuutta. Kirjoitat, että teoksessa on myös valoa ja se tuntuu minusta hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, tummuutta Preciousista löytyy, mutta niin paljon muutakin. Monelle kirja varmasti on ennen kaikkea ahdistava, mutta minulle muut asiat nousivat ahdistuksen rinnalle ja ohikin. Ei kannata liikaa pelätä kirjan synkkyyttä!

      Poista