sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Laura Gustafsson: Huorasatu


"Kuolema hävittää meistä uudet kuvat, mieleen tulee vain vanhoja. Niin kuin televisiomainoksia, jotka pyörivät vuosikymmenestä toiseen toistaen samoja kuvia ja samoja lauseita. Ehkä uusin painotuksin ja tulokulmin mutta samalla sisällöllä. Osta hajuvesi, saat seksiä. Osta hammastahna, saat suuseksiä, ei kun hyväksyntää. Osta eineksiä, ne ovat äitien tekemää kotiruokaa. Osta lihaa, se on tehty hymyilevästä possusta, ei, ei, älä ajattele tapettua eläintä. Vietä joulua, se on tunnelmallista. Onnelliset ihmiset antavat ja saavat joululahjoja. Muista urheilla. Hyvä ihminen urheilee. Sinisiä kuukautisia superimukykyiselle ylikansallisen eläinkoeyhtiön valmistamalle siivekkäälle siteelle, joka ei hajoa luonnossa seuraavaan sataan vuoteen."

Huorasatu on raivoisa ja railakas runsaudensarvi, jossa kieputetaan reippaasti naisen asemaa, ulkonäköpaineita, julkkiskulttuuria, eläinten oikeuksia, seksuaalista hyväksikäyttöä ja parisuhteita. Ja monia muita asioita. Kirjassa seikkailee ankeaan Helsinkiin vahingossa päätynyt rakkaudenjumalatar sekä kaksi suomalaista prostituoitua, Milla ja Kalla. Sivuhenkilöitä riittää runsaasti: tapaamme mm. Adoniksen, Persefoneen ("Afrodite tirskahtaa, niin sairaan nolo nimi!"), thaimaalaisia lapsiprostituoituja, Richard Geren, kostonjumalattaria ja Aristoteleen. Juoni on yhtä rönsyilevä kuin henkilökaarti, ja kirjassa seikkaillaan niin Helsingissä, Kuolemassa, Kreikassa kuin Phallusteinin diktatuurissakin.

Pidän yleisesti ottaen enemmän realistisesta kerronnasta kuin mielikuvituksellisesta rönsyilystä, enkä  hae kirjoista ensi- tai toissijaisestikaan huumoria. Huorasatu oli kuitenkin minusta paitsi kerrassaan valloittava, myös erinomaisen hauska kirja. Ilmeisesti huumorintajuuni siis vetoaa se, että antiikin jumalattaret puhuvat kuin teinipissikset tai että Aristoteles yrittää perustella ylivertaisuuttaan esittelemällä penistään. Huumorin lisäksi kirjassa on toki paljon tiukkaa asia - tuskin se muuten niin naurattaisikaan.

Huorasatu tuntuu raikkaalta ja rennolta, vaikka se julistaa ja paasaa. Gustafsson kuitenkin ampuu reilusti yli, parodioi ja liioittelee, ja samalla haastaa lukijan miettimään ja ottamaan kantaa. Kirjassa riittää väkivaltaa, eritteitä ja teurastusta: sotaa patriarkaattia vastaan käydään välillä kirjaimellisesti ja raiskaajalta kaivetaan silmät päästä, mutta vastapainoksi tarjoillaan kaikenlaista kaunista ja herttaista, kuten delfiinejä. Kirjan miehet ovat etupäässä törkimyksiä tai luusereita, mutta ei Gustafsson päästä naisiakaan helpolla: patriarkaattia ylläpitävät niin naiset kuin miehetkin, ja naiset jotka eivät auta toisiaan tuomitaan Helvetissä ikuisiksi ajoiksi kuuntelemaan seksivitsejä ja keittämään kahvia.

Tämä kirja ei taatusti vetoa jokaiseen lukijaan. Minä ihastuin. Jonkin verran kirjaa olisi voinut tiivistää ja karsia, niin se olisi ollut vielä iskevämpi, mutta tällaisenakin Huorasatu oli virkistävä ja ilahduttavan omaperäinen tuttavuus.

""Tämä on pöyristyttävää", sanoivat eräät feministit.
"Tämä on just parasta", sanovat toiset feministit." 

Huorasadusta löytyy lukuisia blogijuttuja. Lue esimerkiksi nooranKatrinMinnan ja Booksyn ajatuksia kirjasta.

Laura Gustafsson: Huorasatu
Kansi: Tex Hänninen
Into, 2011

12 kommenttia:

  1. Omaperäinen on hyvä sana! Gustafssonin railakkuus jäi kyllä hyvin mieleen... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, tämä varmaan ihastutti niin paljon juuri sen takia, etten ainakaan heti muista lukeneeni mitään samanlaista. Ihanan yllättävää, sekä tyyliltään että sisällöltään :)

      Poista
  2. Ihan hihitytti tämä juttusi, olipa kiva että tykkäsit. Minäkin pidin ja oikeastaan nyt tekstistä toivuttuani vielä enemmän. Odotan kovasti Ryhmiksen tästä tekemän näytelmän näkemistä, olen menossa parin viikon päästä ennakkonäytökseen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiitos Linnea :D Kerro sitten, mitä pidit Ryhmiksen tulkinnasta - minuakin se kiinnostaa.

      Poista
  3. Ai Ryhmis tekee tästä teatteri, voi se olisi kyllä nähtävä.

    Minäkin tykkäsin tästä! Onhan se ihan hyvä pyrkiä tyynesti sovittelevuuteen useimmissa ristiriitatilanteissa, mutta kyllä on ihanaa välillä tällä lailla revittääkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, nimenomaan: kaiken hillityn korrektiuden ja rationaalisen argumentoinnin keskellä tällainen kyllä tuntui raikkaalta tuulahdukselta.

      Poista
  4. Huorasatu oli ihana! Jotenkin juuri se mielikuvituksen rönsyilyvyys - koskaan ei voi arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. :)

    Ja kyllä tästä on provosoiduttukin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, minäkin tosiaan tykkäsin todella paljon :) Ja uskon, että on provosoiduttu. Itsekin törmäsin johonkin miesasiamiesten närkästyneeseen keskusteluun kirjasta. Kovin moni keskusteluun osallistuneista ei tosin tainnut olla edes kirjaa lukenut...

      Poista
  5. Kirjoitat kirjasta kyllä juuri niin kuin minäkin sen muistan! Minuun tyyli iski juuri siksi, mitä sen taustalla oli. Samanlainen teksti ilman sen syvempää ajatusta ei olisi varmaankaan uponnut. Ja tiivistää tätä olisi kyllä saanut vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, samaa mieltä. Jos tällaisella tyylillä olisi kirjoitettu esim. ihmissuhdehömppää, se tuskin olisi ihastuttanut tai naurattanut, mutta asian kanssa tyyli oli mukava kontrasti.

      Poista
  6. Tilapäinen blondi - Huorasatu - Madonna ilmestys Pattaya - valokuvanäyttely Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämön lämpiössä lue lisää http://www.keketop.com/

    VastaaPoista